Sininen kettu katseli ihmeissään kun laskin sen eteen kirjekuoren.
Tuonneko?

Kyllä vain. Kettu oli saanut kutsun uusiin seikkailuihin uudessa kodissa, toisen ihmisen olkapäälle. Aikansa kutakin, on aika jättää lauma.

Kettua jännitti ja pelotti lähteä mutta se oli  myös innoissaan. Häntä heilui hiukan.
Se kurkisti kuoreen ja katsoi minuun uudestaan.

Mitä jos kuorta heitellän tai rytistetään kun minä olen siellä? Saanko pehmusteita? Entäs evästä?

Laitoin kuoreen palan kuplamuovia. Kettu asettautui mukavasti kerälle kirjekuoreen kuplamuovin keskelle ja evääksi laitoin palan piparkakkua.

Sovimme kettusen kanssa että kirjoitan kuoreen tekstin:  "käsiteltävä varoen, sisältää ketun"


Kaikki ketut etsivät uusia seikkailuja ja uutta kotia ja olkapäätä jolla matkustaa. S-postin kautta voi ottaa yhteyttä: ketutjakissat@gmail.com

Tiedättekös, että jos sattuu saamaan kiinni putoavan syksyn lehden, saa esittää toiveen. Luulisi olevan helpompaa kuin tähdenlennon bongaaminen mutta yllättävän vaikeaa se putoavien lehtien nappaaminen olikin. Varsinkin tuulisella säällä.
  Tästä kun puhelin ääneen niin tuli eräälle kettuyksilölle mieleen hurja tempaus. Kettu halusi olkapäälleni kun lähdin lenkille ja sopivan vaahterapuun kohdalla hyppäsi kyydistä ja vilisti innoissaan runkoa pitkin korkealle ja oksan kärkeä kohti. Sieltä se valitsi juuri irtoamaisillaan olevan lehden ja hyppäsi sen kyytiin. Häntäänsä kettu pyöritti kuin propellia ja ohjaili leijailevaa lehteä haluamaansa suuntaan. Oli niin  kova puhuri että kieppui muutaman kerran ympärinkin mutta ei kettu tipahtanut siltikään kyydistä. Lehti kettuineen laskeutui vihdoin maahan ja innosta täristen kettunen juoksi uudestaan puuta pitkin ylös.
   Jatkoin lenkkiäni koska arvelin ketun viihtyvän vielä hyvän aikaa lentoharjoituksissaan. Jos se kotiin palaa aikanaan niin innostaa varmasti muut mukaan ja sitten niitä onkin lauma pieniä kettusia hyppelemässä lehtien kera puusta.

Nämä kaikenkirjavat ketut ovat erityisen hyviä ja rohkeita seikkailijoita. Kettu kulkee uskollisesti mukana kunnes se näkee jotakin mielenkiintoista ja päättää lähteä seikkailemaan. Ketun jännittävä seikkailuretki saattaa kestää muutaman päivän tahikka hamaan tulevaisuuteen.
   Yksi kettupoikueesta, vaaleasinipunainen, kulki pitkään mukanani laukussani kiinni. Kesällä se kyllästyi tasaiseen menoon ja irtautui yhdellä loikalla. Sanomatta hyvästi tai näkemiin katosi kettuseni.
    Olin kaavaillut antavani kohdatessa tämän ketun eräälle erityiselle tueksi ja turvaksi mutta nyt voin vain toivoa että repolainen löytää joskus perille omin avuin.