Kesä on seikkailujen aikaa ja kettulauma ei viihdy lämpimällä kotona juuri ollenkaan. Ne ovat vallanneet uuden paikan riehumiseen,CO Malskin putiikin, Kulmakatu 5:ssä. Poikkea myymälässä ja saatat saada uuden kaverin kun kettunpoikanen hyppää olkapäälle melkein salaa ja seuraa sinua uskollisena maskottina uusiin seikkailuihin minne kuljetkin.
Jos pienen kissan haluat mukaasi, täytyy sitä vähän maanitella koska se mieluiten köllöttelee auringonläikässä eikä välitä riehua taikka seikkailla.

Ystävänpäivätervehdys sielunkumppanilleni. Pyysin kettusia avustamaan tervehdyksessä ja ne järjestyvät muutamassa hännänheilautuksessa tähän muodostelmaan..

Oli aivan hiljaista äänekästä kellon tikitystä lukuun ottamatta.Oli aamuyö. Ketunpojat nukkuivat eri puolilla huonetta. Kettuset pitävät lämpimästä ja siksi niitä olikin useita patterin päällä värikkäästi rivissä uinumassa. Lattian rajassa ne eivät yleensä nuku. Toinen suosittu paikka on hyllyn päällä tai kirjahyllyssä kaikkein korkeimmalla tasanteella, kirjarivistön päällä. Ketut ovat luonnostaan vilkkaita eläimiä ja niiden unetkin sen mukaisia. Tassut viipottivat silloin tällöin yhdellä jos toisella seikkailuista uneksivalla.

Yht' äkkiä kuului rysähdys. Jotakin tippui. Ketut kerääntyivät suurimpaan huoneeseen, sieltä melske oli kuulunut. Olohuoneen pöydältä oli tippunut kippo jossa oli kyniä ja kaikenlaista sekalaista tavaraa. Kynät lojuivat ympäri lattiaa. Ketut kiipesivät olohuoneen punaiselle neliskanttiselle pöydälle pöydänjalkoja pitkin katsomaan kuka kulhon oli tiputtanut.

Kas, mikä kumma otus!

Vieras oli kissa pitkällä raidallisella hännällä. Kissa istui keräämästään yleisöstä huolimatta kylmän rauhallisesti pesten tassuaan ja korviaan. Ketut kerääntyivät uteliaina uuden otuksen ympärille. Ketut ovat niin nuoria etteivät olleet kissaa nähneet. Otsikossahan lukee Ketut ja kissat. Silti kissoja ei ole ollut parissamme aikoihin.

Kissalla oli hieno vaalea

rusetti kaulassa ja raidallinen turkki.

Kisu lopetti siistiytymisen ja otti muutaman rennon tassahduksen kohti kahvikuppia joka oli jäänyt huolimattomasti lähelle pöydän reunaa. Kissa kiehnäsi kylkeään hieman kahvikuppia vasten ja kohta kuppikin kolahti lattiaan.

Miksi sinä noin teit? Kysyi ketuista vanhin joka sai usein ensin puheenvuoron lauman keskuudessa.

Kissat nyt vain tekevät tällaista. Se on hauskaa.

Kisu virnisti kulmahampaittaan väläyttäen.

Toinen harrastukseni on riehua ympäriinsä villisti. Siinäkin tuppaa tavaroita tipahtelemaan ja matot menevät myttyyn. Mutta se vasta onkin riemukasta kun voi riehua myttyräisen maton alta.

Ketut tervehtivät vuoroin kissaa nuuskimalla. Hännät heiluivat vinhasti. Unien jatkaminen ei tullut kysymykseenkään kun joka ikinen oli innoissaan uudesta leikkikaverista. Ja niin siinä sitten kävi että kaikki, ketut sekä kissa innostuivat tervetuliaisiksi riehumaan aivan villisti ympäriinsä toisiaan jahdaten. Tavaroita kaatui, tippui hyllyiltä ja kirjoja hyllystä. Kattokruunu heilui puolelta toiselle kun kissa hyppäsi keinumaan ketut vanavedessään. Voi sitä villiä menoa ja meininkiä.

Sininen kettu katseli ihmeissään kun laskin sen eteen kirjekuoren.
Tuonneko?

Kyllä vain. Kettu oli saanut kutsun uusiin seikkailuihin uudessa kodissa, toisen ihmisen olkapäälle. Aikansa kutakin, on aika jättää lauma.

Kettua jännitti ja pelotti lähteä mutta se oli  myös innoissaan. Häntä heilui hiukan.
Se kurkisti kuoreen ja katsoi minuun uudestaan.

Mitä jos kuorta heitellän tai rytistetään kun minä olen siellä? Saanko pehmusteita? Entäs evästä?

Laitoin kuoreen palan kuplamuovia. Kettu asettautui mukavasti kerälle kirjekuoreen kuplamuovin keskelle ja evääksi laitoin palan piparkakkua.

Sovimme kettusen kanssa että kirjoitan kuoreen tekstin:  "käsiteltävä varoen, sisältää ketun"


Kaikki ketut etsivät uusia seikkailuja ja uutta kotia ja olkapäätä jolla matkustaa. S-postin kautta voi ottaa yhteyttä: ketutjakissat@gmail.com

Tiedättekös, että jos sattuu saamaan kiinni putoavan syksyn lehden, saa esittää toiveen. Luulisi olevan helpompaa kuin tähdenlennon bongaaminen mutta yllättävän vaikeaa se putoavien lehtien nappaaminen olikin. Varsinkin tuulisella säällä.
  Tästä kun puhelin ääneen niin tuli eräälle kettuyksilölle mieleen hurja tempaus. Kettu halusi olkapäälleni kun lähdin lenkille ja sopivan vaahterapuun kohdalla hyppäsi kyydistä ja vilisti innoissaan runkoa pitkin korkealle ja oksan kärkeä kohti. Sieltä se valitsi juuri irtoamaisillaan olevan lehden ja hyppäsi sen kyytiin. Häntäänsä kettu pyöritti kuin propellia ja ohjaili leijailevaa lehteä haluamaansa suuntaan. Oli niin  kova puhuri että kieppui muutaman kerran ympärinkin mutta ei kettu tipahtanut siltikään kyydistä. Lehti kettuineen laskeutui vihdoin maahan ja innosta täristen kettunen juoksi uudestaan puuta pitkin ylös.
   Jatkoin lenkkiäni koska arvelin ketun viihtyvän vielä hyvän aikaa lentoharjoituksissaan. Jos se kotiin palaa aikanaan niin innostaa varmasti muut mukaan ja sitten niitä onkin lauma pieniä kettusia hyppelemässä lehtien kera puusta.

Nämä kaikenkirjavat ketut ovat erityisen hyviä ja rohkeita seikkailijoita. Kettu kulkee uskollisesti mukana kunnes se näkee jotakin mielenkiintoista ja päättää lähteä seikkailemaan. Ketun jännittävä seikkailuretki saattaa kestää muutaman päivän tahikka hamaan tulevaisuuteen.
   Yksi kettupoikueesta, vaaleasinipunainen, kulki pitkään mukanani laukussani kiinni. Kesällä se kyllästyi tasaiseen menoon ja irtautui yhdellä loikalla. Sanomatta hyvästi tai näkemiin katosi kettuseni.
    Olin kaavaillut antavani kohdatessa tämän ketun eräälle erityiselle tueksi ja turvaksi mutta nyt voin vain toivoa että repolainen löytää joskus perille omin avuin.