Tiedättekös, että jos sattuu saamaan kiinni putoavan syksyn lehden, saa esittää toiveen. Luulisi olevan helpompaa kuin tähdenlennon bongaaminen mutta yllättävän vaikeaa se putoavien lehtien nappaaminen olikin. Varsinkin tuulisella säällä.
  Tästä kun puhelin ääneen niin tuli eräälle kettuyksilölle mieleen hurja tempaus. Kettu halusi olkapäälleni kun lähdin lenkille ja sopivan vaahterapuun kohdalla hyppäsi kyydistä ja vilisti innoissaan runkoa pitkin korkealle ja oksan kärkeä kohti. Sieltä se valitsi juuri irtoamaisillaan olevan lehden ja hyppäsi sen kyytiin. Häntäänsä kettu pyöritti kuin propellia ja ohjaili leijailevaa lehteä haluamaansa suuntaan. Oli niin  kova puhuri että kieppui muutaman kerran ympärinkin mutta ei kettu tipahtanut siltikään kyydistä. Lehti kettuineen laskeutui vihdoin maahan ja innosta täristen kettunen juoksi uudestaan puuta pitkin ylös.
   Jatkoin lenkkiäni koska arvelin ketun viihtyvän vielä hyvän aikaa lentoharjoituksissaan. Jos se kotiin palaa aikanaan niin innostaa varmasti muut mukaan ja sitten niitä onkin lauma pieniä kettusia hyppelemässä lehtien kera puusta.