keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Oli aivan hiljaista äänekästä kellon tikitystä lukuun ottamatta.Oli aamuyö. Ketunpojat nukkuivat eri puolilla huonetta. Kettuset pitävät lämpimästä ja siksi niitä olikin useita patterin päällä värikkäästi rivissä uinumassa. Lattian rajassa ne eivät yleensä nuku. Toinen suosittu paikka on hyllyn päällä tai kirjahyllyssä kaikkein korkeimmalla tasanteella, kirjarivistön päällä. Ketut ovat luonnostaan vilkkaita eläimiä ja niiden unetkin sen mukaisia. Tassut viipottivat silloin tällöin yhdellä jos toisella seikkailuista uneksivalla.

Yht' äkkiä kuului rysähdys. Jotakin tippui. Ketut kerääntyivät suurimpaan huoneeseen, sieltä melske oli kuulunut. Olohuoneen pöydältä oli tippunut kippo jossa oli kyniä ja kaikenlaista sekalaista tavaraa. Kynät lojuivat ympäri lattiaa. Ketut kiipesivät olohuoneen punaiselle neliskanttiselle pöydälle pöydänjalkoja pitkin katsomaan kuka kulhon oli tiputtanut.

Kas, mikä kumma otus!

Vieras oli kissa pitkällä raidallisella hännällä. Kissa istui keräämästään yleisöstä huolimatta kylmän rauhallisesti pesten tassuaan ja korviaan. Ketut kerääntyivät uteliaina uuden otuksen ympärille. Ketut ovat niin nuoria etteivät olleet kissaa nähneet. Otsikossahan lukee Ketut ja kissat. Silti kissoja ei ole ollut parissamme aikoihin.
Kissalla oli hieno vaalea

rusetti kaulassa ja raidallinen turkki.

Kisu lopetti siistiytymisen ja otti muutaman rennon tassahduksen kohti kahvikuppia joka oli jäänyt huolimattomasti lähelle pöydän reunaa. Kissa kiehnäsi kylkeään hieman kahvikuppia vasten ja kohta kuppikin kolahti lattiaan.

Miksi sinä noin teit? Kysyi ketuista vanhin joka sai usein ensin puheenvuoron lauman keskuudessa.

Kissat nyt vain tekevät tällaista. Se on hauskaa.

Kisu virnisti kulmahampaittaan väläyttäen.

Toinen harrastukseni on riehua ympäriinsä villisti. Siinäkin tuppaa tavaroita tipahtelemaan ja matot menevät myttyyn. Mutta se vasta onkin riemukasta kun voi riehua myttyräisen maton alta.


Ketut tervehtivät vuoroin kissaa nuuskimalla. Hännät heiluivat vinhasti. Unien jatkaminen ei tullut kysymykseenkään kun joka ikinen oli innoissaan uudesta leikkikaverista. Ja niin siinä sitten kävi että kaikki, ketut sekä kissa innostuivat tervetuliaisiksi riehumaan aivan villisti ympäriinsä toisiaan jahdaten. Tavaroita kaatui, tippui hyllyiltä ja kirjoja hyllystä. Kattokruunu heilui puolelta toiselle kun kissa hyppäsi keinumaan ketut vanavedessään. Voi sitä villiä menoa ja meininkiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti